9.11.2012

Vieraalla maalla

Kuinka luodaan uskottava pahis? Tätä kysymystä pyörittelen tänään.

Pahiksen luominen on yhtä aikaa vaikeaa ja mielenkiintoista. Pahaa henkilöhahmoa luodessaan kirjailija joutuu astumaan mukavuusalueen ulkopuolelle jonnekin tuntemattomaan, sellaiseen sisäiseen maailmaan, jota ei voi järjellä ymmärtää. Se on matka vieraalle maalle, jonka alueella voi tapahtua mitä tahansa.

Mitä enemmän kirjallisuutta olen lukenut, sitä useammin olen huomannut kuinka tärkeää on selittää, miksi pahikset ovat pahoja. On tärkeää kertoa lukijalle, miksi ja miten henkilöstä on tullut paha, miksi tavallisesta ihmisestä on kasvanut hirviö. Uskottavalla pahiksella on menneisyys siinä missä hyviksilläkin. Menneisyyden verhon raottamiseksi kirjailijan on kuljetettava lukija pahan henkilön mielen sisälle.

Kun olen pohtinut Young Fightersin pahiksia ja kehitellyt heidän elämäntapahtumiaan, olen pyrkinyt löytämään syyt heidän toiminnalleen ja rakentamaan jokaiselle tavallisesta poikkeavan menneisyyden. Young Fightersissa on useita pahiksia, joilla on erilaiset motiivit ja erilaiset tavoitteet. Olen porautunut heidän persooniensa syvyyksiin hitaasti vaihe vaiheelta ja kehitellyt heihin liittyiviä juonikuvioita löytöjeni pohjalta. Olen aikasemminkin kirjoittanut siitä, että tutustun henkilöhahmoihini melkein samalla tavalla kuin oikeisiin ihmisiin. Sama pätee pahisten kohdalla; heihin liittyvät totuudet selviävät minulle yksi kerrallaan.

Toinen tärkeä asia pahiksen esittelyssä on se, kuinka paha hän on ja kuinka se osoitetaan. Hänen täytyy erottua selvästi tavallisista henkilöistä, jotta hän on uskottava. Pahuus ei ole latteaa eikä kevyttä, joten sitä ei pidä kuvailla sellaisena. Jos kirjan pahis on liian "lälly", se vie uskottavuutta koko teokselta.

Kypsyttelin pahiksia mielessäni monta vuotta ennen kuin aloin kirjoittaa lukuja, joissa he esiintyvät. Koska pahikset ovat usein psykologisesti raskaita henkilöitä, heitä täytyy käsitellä oikealla tavalla ja oikeassa tahdissa. Vasta, kun minulla itselläni oli selkeä kuva heistä, aloin rakentaa heitä tekstini sisään. Minusta on tärkeää, että pahiksista ei kerrota kaikkea kerralla. Lukija tarvitsee aikaa käsitellä heidän sanojaan ja tekojaan, minkä vuoksi vältän aiheuttamasta informaatiotulvaa. Haluan antaa tilaa lukijan ajatuksille ja oivalluksille.

Pahan henkilöhahmon luominen on erityinen haaste siksi, että se on niin erilaista. On haastavaa kuvailla  tunteita, jollaisia ei ole itse kokenut ja selittää tekoja, jollaisiin ei itse koskaan syyllistyisi. Pahikset usein vihaavat jotakin, ovat äärimmäisen katkeria jostakin eivätkä pidä esimerkiksi rakkautta todellisena. Heidän rikkinäisestä sielustaan voi löytyä mitä tahansa sellaista, mitä ei voi liittää tavalliseen ihmiseen. Se voi olla joskus pelottavaakin, mutta se tuo tekstiin särmää. Pyrin yksityiskohtaiseen ja syvälliseen kuvaukseen, joka avaa oven pahisten psyykeen toimintaan. Erityisesti silloin, kun samassa kohtauksessa esiintyy pahis ja hyvis, yksittäisillä sanoilla on paljon merkitystä. Lukija voi tunnistaa pahiksen jo tämän puhetavasta. Kun onnistuu tekemään selkeän, kokonaisvaltaisen eron pahan ja hyvän hahmon välille, voi onnitella itseään.

2 kommenttia:

  1. Kantsii lukea Ann Heberlein Pieni kirja pahuudesta, jos haluaa saada pahiksiinsa lisää otetta. Jee, jee, ei muuta :D

    VastaaPoista