25.3.2013

Ravintoa luovuudelle osa 1: Lukeminen

Lukeminen on ollut läsnä elämässäni niin kauan kuin olen ymmärtänyt kirjoista ja tarinoista jotakin. Sen jälkeen kun aloin kirjoittaa Young Fightersia, kirjallisuus on kulkenut entistä tiiviimmin mukanani ja vaikuttanut voimakkaasti kirjoittamiseeni. Olen huomannut lukemisen saavan aikaan paljon kirjoittamisprosessia edistäviä asioita, mutta lukemisessa on myös ongelmia, jotka voivat tehdä kirjoittamisesta vaikeampaa. Tässä linkki yhteen aikasempaan postaukseen, josta näette halutessanne, mitä olen jo lukemisesta kirjoittanut: Inspiraatio ja kopioimisen vaara

Jaan huomioitani kolmeen osaan sen mukaan, minkälaisten kirjojen lukemisesta on kyse. Katsotaan, mitä olen saanut koottua.

1. Uusien kirjojen lukeminen. Uusien, aikaisemmin lukemattomien kirjojen vaikutus kirjoittamiseen voi olla sekä edistävä että seisauttava. Uudet lukukokemukset herättävät uusia ajatuksia, tuovat tietoisuuteemme uusia henkilöitä ja voivat ohjata ajatustemme lisäksi myös tunteitamme uuteen, energiseen suuntaan. Toisaalta lukukokemus voi olla niin vaikuttava, että se saa aikaiseksi eräänlaisen tyhjiön, jossa ei pysty kirjoittamaan luontevasti tai niin kuin alunperin aikoi. Olen kokenut kumpaakin, minkä vuoksi odotan päivän tai pari ennen kuin otan uuden kirjan tuottaman energian käyttöön.  Antamalla mielelleni aikaa koota kirjojen esittelemät palaset yhteen vältän sekä sekavan tekstin kirjoittamisen että juuri lukemani kirjan kopioimisen. Riskeistä huolimatta luen jatkuvasti koska kirjallisuus on mahtava inspiraation lähde. Se pitää aivoni liikkeellä paremmin kuin mikään muu. Tavoitteeni on etsiä säännöllisesti kirjailijoita, joiden tuotantoon en ole vielä tutustunut. Viime vuonna aloin lukea muunmuassa Stephen Kingiä, Robin Hobbia ja Suzanne Collinsia. Tänä vuonna aion hypätä ainakin David Baldaccin, Harlan Cobenin ja Wilbur Smithin maailmoihin.

2. Lempikirjojen lukeminen uudelleen. Luen lempikirjojani uudelleen niin usein kuin ehdin. Tartun niihin yleensä silloin, kun tarvitsen voimaa ja muistutuksen siitä, miksi kannattaa taistella tiensä vaikeimpienkin kohtien yli. Aina, kun luen esimerkiksi Pottereita tai Michael Connellyn kirjoja uudelleen muistan, miksi kirjoitan ja minkälaisen tunteen haluaisin herättää lukijoissa. Se antaa valtavasti motivaatiota ja innostaa yrittämään vielä kovemmin. Lempikirjojen lukemisen koen melko vaarattomaksi tavaksi ruokkia luovuutta, koska niiden tarina ja henkilöt ovat jo niin tuttuja että ne todennäköisesti vaikuttavat kirjoittamiseen vain positiivisesti.

3. Muiden kirjojen lukeminen uudelleen. Olen aina kannattanut uudelleenlukemista. Monistakaan teoksista ei näe kaikkea ensimmäisellä kerralla. Me myös muutumme ihmisinä ja lukijoina ja saatamme kokea  toisella kerralla koko teoksen eri tavalla. Mitä useamman kirjan luen uudelleen, sitä useammin huomaan keskittyväni nyt eri asioihin ja huomaavani esimerkiksi enemmän yksittäisiä lauseita ja vaikuttavia sanavalintoja. Kirjoista tulee minulle myös tärkeämpiä uudelleenlukemisen aikana, minkä ansiosta ne vaikuttavat minuun syvemmin ja antavat enemmän. Tuloksena voi tietysti olla myös pettymys; kirja, jonka luki  vuosia sitten ja joka silloin kolahti saattaa nykyään tuntua laimealta tai saada jopa ihmettelemään, miksi silloin edes piti kirjasta. Tämä riski on kuitenkin ottamisen arvoinen siksi, että teoksista avautuvat uudet kerrokset voivat avata oman työskentelymme lukkoja. Saatamme löytää vastaukset kysymyksiin, jotka jäivät mietityttämään ensimmäisen lukukerran jälkeen tai kykenemme hahmottamaan henkilöistä sellaisia piirteitä, jotka jäivät verhon taakse silloin, kun jännitimme, mitä romaanissa tapahtuu seuraavaksi. Dan Brownin romaanit ovat saaneet minut huomaamaan nämä vaikutukset, samoin Potterit ja Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo


Onko lukeminen vaikuttanut sinun kirjoittamiseesi ja jos on, niin miten?

4.3.2013

Se halutuin esine

Tietokonesiru on esine, joka muuttaa Amyn elämän. Sirun tarina alkoi, kun kirjoittamisprosessin alkuvaiheessa kysyin itseltäni kerta toisensa jälkeen, miksi Amyn isoisä murhattiin. Kyseinen murha oli ensimmäisiä palasia, joista sain otteen Young Fightersia ideoidessani. Ensin näin mielessäni Amyn, sitten hänen isoisänsä, Waynen, kohtalon. Se oli siis alusta alkaen olennainen tekijä koko sarjan kannalta.

Halusin antaa Waynen kuolemalle tarinaan sopivan, uskottavan selityksen, joten lähdin etsimään sitä hänen elämästään. Koska Wayne oli hyvän puolella eikä olisi missään nimessä sekaantunut rikollisuuteen, syyn täytyi poiketa tavallisesta. Koska Wayne oli hyvä ihminen, ajattelin tehdä hänestä samantien oikeuden puolustajan: FBI-agentin. Hän oli siis hyväsydäminen FBI-agentti, joka oli tehnyt jotakin huomion arvoista. Mutta mitä tämä jokin oli? Mikä sai rikolliset kiinnostumaan hänestä?

Samaan aikaan pyörittelin mielessäni Amyyn liittyvää ydinkysymystä eli sitä, mitä epätavallista hänen elämässään tapahtuu. Olen maininnut, että pikemminkin saan asioita selville kuin keksin niitä, ja tässä oli kysymys juuri siitä. En voinut vain tempaista tyhjästä jotakin, joka kuulostaa hienolta, mutta ei sovi Amyn luonteeseen. Kaikenlaiset yliluonnolliset ja fantasiaan viittaavat tapahtumat suljin heti pois laskuista, koska halusin kirjoittaa jotakin, jolla on tekemistä meidän maailmamme kanssa - jotakin, jolla on tekemistä Amyn maailman kanssa. Päädyin nopeasti rikollisuuteen, ja se oli kaiken avain. Minun täytyi vielä ratkaista, millaiset rikokset ovat läsnä Amyn elämässä.

Sain vastauksen yllättävällä tavalla tullessani koulusta kotiin ja ryhdyin tapani mukaan kirjoittamaan päivän aikana syntyneitä ajatuksia ylös. Kun avasin penaalini, löysin sieltä esineen, jonka ei olisi pitänyt olla siellä. Se oli noin kymmenen senttiä pitkä, kaksi senttiä leveä ja noin sentin paksuinen, ja siinä oli yhdeksän jonkinlaisen pariston näköistä harmaata muovista suorakulmiota, jotka olivat kiinni tummanvihreässä levyssä. Levyssä luki jotakin, jota en ymmärtänyt. Se oli muistaakseni jokin lyhenne numerosarjan vieressä. Minulla ei ollut harmainta aavistusta, mikä esine oli, mutta muistan ajatelleeni, että se näytti jonkinlaiselta leikki-tietokonesirulta. Jostakin teknologiaan liittyvästä lelusta kadonneelta osalta.

Tuijotin esinettä hetken ja keksin sen. Tietokonesiru. Wayne suunnitteli ja kokosi tietokonesirun, jonka rikolliset haluavat itselleen. Nämä rikolliset jahtaavat Amya saadakseen sirun käsiinsä ja käyttääkseen sitä omiin rikollisiin tarkoituksiinsa.

Young Fightersin perusidea oli valmis. Minulla ei ole vieläkään tietoa tuon salaperäisen esineen alkuperästä, mutta se on tullut vastaan muutaman kerran muuttojen ja siivouksen yhteydessä. 

Ajan kuluessa olen jalostanut varhaista ideaani huomattavasti pidemmälle. Olen suunnitellut tietokonesirun kehityskaarta, henkilöitä jotka osallistuivat sen tekemiseen ja ennen kaikkea sitä, mitä sillä voi tehdä. Sirun tarkoitus on suojella Yhdysvaltoja järjestäytyneeltä rikollisuudelta, terrorismilta ja muilta vakavilta uhilta. Suurin osa sen kyvyistä selviää kirjoissa, mutta paljastan sen verran, että sirun valta ei perustu itse laitteeseen vaan tietoon, jota se sisältää. Kun tietoon pääsee käsiksi, löytää ohjeita esimerkiksi uudenlaisten aseiden valmistamiseen ja niiltä suojautumiseen. Laitteella ei saa siis aikaiseksi mitään, jos ei opettele käyttämään sitä.

Luomalla tällaisen laitteen haluan tuoda esille sen, että ihminen on vastuussa siitä, kuinka hän tietojaan ja kykyjään käyttää. Tarkoitukseni on pureutua myös siihen, mistä lähtökohdista ihmiset tekevät valintojaan ja kuinka nämä lähtökohdat vaikuttavat heidän kauttaan toisiin ihmisiin. Hyvä ja paha ovat voimakkaasti läsnä ensimmäisestä kirjasta lähtien, mikä näkyy niin sarjan henkilöissä kuin tapahtumissa - ja tietenkin tietokonesirun käytössä. En aio jättää sitä lojumaan kaappiin etäiseksi kiinnostuksen kohteeksi. Sellainen olisi tylsää ja jättäisi Young Fightersin idean laimeaksi.

Tässä jotakin tämän himotun laitteen historiasta ja tehtävästä. Kaikki kysymykset ovat tervetulleita niin kuin aina!